Elämäni Devinin kanssa
Minä ja elämäni bullterrierin kanssa

Ei muka ehdi tännekään kirjoittaa. Viimeksi taisin kirjoittaa silloin kun ukko lähti kertaamaan ja jäin eläinten kanssa yksin kotiin. Hyvin meni se viikko vaikka raskasta se oli. Tuli käveltyä ihan pirun paljon kun kuitenkin käveli töihin ja takaisin sekä koiran käyttö kolme kertaa päivässä.. Huh.. on se niin mahtavaa että on joku kenen kanssa jakaa arki ja arjen työt. Joulu ja uusivuosi meni mukavasti, aika tylsästi mutta mukavan rauhallisesti. Nyt on enää muutama päivä joululomaa jäljellä ja sitten alkaa taas arki. Devinillä todettiin kennelyskä (jota kuulemma on liikkeellä) nyt on on sitten antibioottikuuri päällä joka on kyllä onneksi alkanut vaikuttaa. Joonas pyörtyi eläinlääkärillä ilmeisesti verensokerin laskun takia!  Nauroin että sillä ja Devinillä on niin tiivis yhteys että kun Devin nukutetaan Joonaskin pyörtyy! Onneksi ei mitään vakavampaa sattunut siinä kaatuessa, Joonas oli vain vähän pökerryksissä hetken aikaa.

Huomasin että siitä on nyt vuosi aikaa kun haettiin Devin meille! Niin se aika kuluu ja tuntuu että siitä olisi niin paljon pitempi aika vaikka samalla tuntuu että se tapahtui ihan vasta! Ollaan kyllä koettu Devinin kanssa vaikka ja mitä tämän vuoden aikana mutta niin se aikaa kultaa muistot, on todella vaikea muistaa mitä kaikkea ongelmaa meillä oli! Ja niitä ongelmia kuitenkin oli ja paljon! Pitää varmaan kaivaa vanhoista sähköposteista mitä on tullu kasvattajalle lähetettyä, josko ne vähän verestäisi muistoja.

Kohta syntyy Devinin siskopuolen ensimmäinen pentue ja mulla on hirveä pentukuume! Aika ei onneksi ole vielä tarpeeksi kullannut muistoja!

Kuvassa Devin päivää ennen eläinlääkäriä todella kipeänä ja kuumeisena. :/

Devinillä ei selvästikään enää nappais olla yksin kotona! Kun tulin töistä oli maisteltu vähän tuolinjalkaa ja ovea.. Siisti juttu ku Joonas tulee vasta torstaina.. Onneksi on kuitenkin pari vapaapäivääkin tuossa että ehkä saattaa olla keittiöstäkin jotain jäljellä kun Joonas tulee takas! Jalat alkaa olla muusina kun pitää käyttää koira kolme kertaa päivässä sekä kävellä töihin ja takas. Nyt kyllä huomaa kuinka paljon Joonas helpottaa minun arkea, pelkästään se että yhden ulkoilutuksen hoitaa joku muu kuin minä auttaa todella paljon! Joonas tule jo takaisin!!

Siskokin kävi perheineen kylässä ja olin todella positiivisesti yllättynyt siitä kuinka nätisti Devin oli! Se selvästikin tykkää lapsista! Aluksi oli vähän turhan jännää ja sitten vähän liiankin kivaa mutta nopeasti Devin rauhoittui ja alkoi touhuilemaan omiaan. Ehkä siis voidaan joskus käydä kylässä niidenkin luona!

Toinen puolisko lähti kertauksiin, joten olen “yksin” kotona seuraavat kuusi päivää..

Tuosta kertauksiin lähdöstä on sanottava sen verran että olisi taas naisen neuvot olleet paikallaan. Ukkonihan oli sen verran skarppina, että alkoi tutkimaan kertaukseen liittyvää infoa vasta edellisenä iltana (huolimatta lukuisista kehotuksistani) ja yritin tiedustellä häneltä kyseisiä tietoja. Muuta tietoa ei herunut kuin pikainen vilkaisu johonkin lappuun ja että ilmoittautumisaika on klo 9.15. Olisin mielelläni tiennyt asiasta enemmän mutta ilme oli sen verran nyrpeä, että päätin sitten olla kyselemättä enempää jos kerran on niin vaikea kertoa! No mies lähti aamulla 6.40 lähtevään junaan suuntana Oulu. Oulusta hän sitten laittoi minulle viestin, taisi käydä niin että hän on päivää liian aikaisin liikkeellä! Olipa sitten katsonut päivämäärän väärin! Onneksi löytyi yöpaikka kaverin luota! Mutta on vaikea olla miettimättä olisiko tämäkin vältetty, jos vain olisin saanut vilkaista niitä lappuja…!

Devin oli ensimmäistä kertaa näin pitkän päivän yksin kotona ja olen kyllä todella ylpeä! Ei ollut tehnyt mitään pahoja! Nyt on tilanne vielä oikein leppoisa näiden eläinten keskellä mutta jotenkin epäilen että olisko tämä vain tyyntä myrskyn edellä… Se jää nähtäväksi!

Nyt on elämä taas kivaa kun on lunta maassa! Devinkin suostuu lenkille ihan suosiolla! Valkoinen koira valkoista hankea vasten ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin suihkupäivää! Onneksi Devin rakastaa suihkussa käyntiä!

Jostain syystä Devin on ollut ihan super ärsyttävä tänään! Hirveää vikinää ja ramppausta ympäri kämppää! On ehkä hiukan raivostuttavaa kun toinen ravaa levottomanan ympäriinsä, vikisee, vinkuu eikä osaa rauhottua. Tuossa tuo nytkin kyttää olohuoneen ovella, seisoo vaan ja kyttää! Tulee niin mieleen joku keskenkasvuinen teini joka valittaa “mul on tylsää!” mutta kun ehdotat tekemistä mikään ei kelpaa! Sen sijaan että Devin yrittäisi keksiä jotain tekemistä, etsisi leluja tai jotain, se ilmeisesti oottaa että minun pitäisi viihdyttää herraa jotenkin.. Miten minä voin viihdyttää sitä kun en tiedä mitä se haluaa!! Saisko oikeasti suomi-koira-suomi-sanakirjan!! Nyt herra päätti tulla makoilemaan tuohon viereen sohvalle mutta sitäkään ei tietenkään voi tehdä ihan rauhassa vaan pitää mielenosoituksellisesti hengittää hyvin raskaasti! Ei tuo kyllä mikään normaali koira ole! En ole ikinä tavannut nuin dramaattista piskiä! Laitan tähän kuvan jonka otin aikaisemmin aamulla jolloin Devin oli menossa omalle sohvalleen makaamaan mutta ei saanutkaan heti hyvää asentoa joten herra päätti jäädä (draamaqueen kun on) siihen asentoon missä oli.

Joskus olisi vain helpompaa jos olisi joku pikku spanieli joka vain olisi tyytyväinen saadessaan muutamana rapsutuksen..

.

Pitäisi olla jo nukkumassa mutta aina nämä illat venyvät.. Käytiin Devin kanssa lenkillä ja yritin mukamas leikkiä jotakin TOKO-ihmistä ja otin wubba-lelun mukaan. En tiedä mitä sillä lelulla ajattelin saada aikaan, ehkä parempaa kontrollia tai jotain.. Ehkä suurin toive oli saada jokin pikaratkaisu lieviin ohitusongelmiin mutta joo eihän siitä mitään tullut. Alku meni hyvin mutta sitten Devin tajusi että eihän me sillä lelulla leikitäkään koko aikaa, joten jarrut meinas herra lyödä päälle vähän väliä. Mikäs siinä sitten valkoista pulkkaa taas kiskoessa. Sen lisäksi Devin oli kyllä todella innoissaan lelusta mutta ei se silti toista koiraa voittanut ja oikeastaan se valtava wubba vain vaikeutti ohittamista, koska en saanut kunnon otetta hihnasta! Yritäppä siinä sitten pitää innokasta bullia hallussa, kun toisessa kädessä on valtava wubba ja maa on liukas ku vasta nuolaistu mehujää! Katsoi varmaan lapinkoiraa taluttanut herra että mikä hitto tuolta tulee vastaan! Siitä onneksi selvittiin suht kunnialla kuitenkin! Eli ei siis wubbaa enää..ehkä jokin pienempi lelu, vaikka sellainen jossa on jokin vinkuääni että sillä saisi herätettyä huomion.

(JUURI NYT: Huomasin että onpas hiljaista.. Ja kävin hakemassa Devinin meidän sängystä panemasta minun tyynyä.. Ihanaa!)

No, kotona sitten tehtiin vähän temppuja kun meillä kerrankin oli yhtä aikaa Devinin kanssa semmoinen temppu fiilis. Mukavaa oli ja saatiin vähän petrattua uusinta “peruuta”-temppua. Valitettavasti nuo temppuilut ja kaikki muutkin toiminta sisällä päättyy tuohon “kiimaan”. Herra ei kykene keskittymään mihinkään asiaan (paitsi nukkumiseen) ilman että kiima menee päälle ja aletaan huohottamaan, kuolaamaan, nuolemaan ja etsimään jotain mitä nylpyttää.. Ei siinä mitään, herra itse vain nopeuttaa pallinpoisto reissua lääkärille!

Mukavaa kun on yksin kotona niin tuntee olonsa niin rakastetuksi kun kaikki elukat pyörii jaloissa ja vaatii huomiota! <3

On ollut tarkoitus alkaa pitämään jonkinlaista päiväkirjaa siitä lähtien kun Devin meille tuli mutta syystä tai toisesta (laiskuudesta pääosin) en ole saanut aikaiseksi. Devin on nyt vuoden ja kuukauden ikäinen ja tuijottaa tällä hetkellä hyvin syyllistävästi minua ja tuhisee. Herra ei ole koskaan välittänyt minun tietokoneella istumisesta ja on oikeastaan koko meillä olon ajan kehittänyt paremmaksi tuota syyllistävää ilmettään. En tiedä mitä Devin tällä kertaa tahtoo, todennäköisesti sillä on vain tylsää, olisi joskus hienoa lukea sen ajatukset ettei aina tarvisi arvailla!

Meinasin aluksi kirjoittaa heti tähän infoa meistä mutta ehkä kirjoitan sen tuonne missä sille on varattu ihan oma paikkakin. Onneksi tällä kertaa huomasin virheen ennen kuin sen tein, toisin kuin yleensä.

Tämä päivä on mennyt ihan mukavasti ja ollaan köllitty Devinin kanssa sohvalla koko päivä, kylki kyljessä tottakai! Kohta olisi iltalenkin aika ja sitten minun aikani mennä nukkumaan, perkeleen työt alkavat epäinhimillisesti klo 7 aamulla..

Ehkä jätän tämän nyt tähän ja kirjoitan lisää joku toinen päivän, sitten kun ollaan tehty muutakin kuin nukuttu. Ja pitää sitäpaitsi kirjoittaa se hemmetin infokin…